Aloitus-sivu
Tekstiilituotanto
Etusivu
Ajankohtaista
Yritysratkaisut
Sisustus
Silkki- ja solmioinfo
Yhteystiedot
Tuotekategoriat
Huivit
Pyyheliinat
Solmiot
Ostoskori
Tuotteita ostoskorissa: 0 kpl
Hinta yhteensä: 0
Siirry kassalle
Tilaus- ja toimitusehdot

Silkki- ja solmioinfo


Solmio tuo väriä pukeutumiseen ja kertoo käyttäjänsä persoonallisuudesta. Solmion tulee olla sekä kooltaan, että kuvioinniltaan sopusoinnussa käyttäjän ruumiinrakenteen kanssa. Kevytrakenteisten miesten tulisi välttää kookkaita kuvioita, isoja solmuja ja leveitä solmioita kun taas isokokoisille henkilöille nämä solmion ominaisuudet sopivat. Värikästä, asukokonaisuuteen sopivaa solmiota käyttää henkilö, jolla on rohkeutta ja tahdonlujuutta erottua harmaasta massasta. Tummaa, hillittyä solmiota käyttää huomion herättämistä välttävä henkilö.


Solmio kertoo myös käyttäjänsä mielenkiinnon kohteista ja sidosryhmistä. Metsämies innostuu saadessaan lahjaksi riista-aiheisen solmion, veneilijä taas pitää merihenkisistä aiheista. Solmio voi olla muistoesine erilaisista tapahtumista ja yritysmaailmassa se on antajastaan kertova liikelahja.


Suurin osa Leena Pietilä suunnittelemista solmioista on valmistettu kudotusta tai painetusta silkistä.


Solmion historia


Euroopassa käyty Kolmikymmenvuotinen sota (1618-1648) vaikuttaa edelleen yli 600 miljoonan miehen elämänmenoon heidän valitessaan solmion aamuisin. Ranskan lipun alla taisteli lukuisia värvättyjä ulkomaalaisia sotilaita. Näistä kroatialaiset ratsumiehet käyttivät kaulassaan pieniä, solmittuja liinoja tunnistamisensa helpottamiseksi. Upseereiden liinojen materiaali oli silkki tai hieno muslimi, rivisotilailla materiaali oli arkisempi. Nämä liinat saavuttivat suuren suosion sen ajan Euroopassa.


Miesten kaulaliinoja on kenties käytetty jo paljon aikaisemmin. Vuonna 1974 Kiinassa kaivettiin esiin 7500 terrakottasotilasta, jotka on rakennettu n. vuonna 300 eKr. Kaikilla näillä kivisotilailla on kaulassaan liinat.


Nykyään maailmassa myydään noin 800 miljoonaa solmiota vuosittain. Niistä japanilaiset ostavat melkein 100 miljoonaa ja italialaiset 20 miljoonaa. Suurin osa solmioista valmistetaan synteettisistä kuiduista tai heikkolaatuisesta silkistä. Vain 2,5 % kaikista solmioista on tehty hienosta silkistä korkealla ammattitaidolla.


Silkki materiaalina


Silkki on erittäin kevyt ja vahva materiaali ja sitä pidetään yleisesti ottaen maailman hienoimpana kuituna. Yksi kilometrin pituinen ja millimetrin tuhannesosan paksuinen silkkikuitu voi kestää noin 150 gramman painon ja venyä vielä n. 150 metriä katkeamatta. Sen vetolujuus on itse asiassa suurempi kuin saman paksuisen terässäikeen. Parhaasta silkistä valmistettu vaatekappale painaa noin 400 grammaa ja siihen on tarvittu noin 3000 kotelon silkkisäikeet.


Silkkilaatuja on useita. Tärkein silkkilaatu on viljelty silkki eli Mulperisilkki. Sen kehrää mulperiperhosen toukka, jonka ainoa ravinto on mulperipuun lehti. Yhden silkkikilon tuottamiseen tarvitaan noin 7000 toukkaa ja 170 kiloa lehtiä.


Tarina silkin synnystä


Tarina kertoo, että keisarinna Shi-Ling-Shi, joka eli Kiinassa noin 3000 eKR, joi eräänä päivänä teetä puutarhassaan. Auringonvalossa hän huomasi silkkiäistoukkia, jotka olivat kehränneet ympärilleen kotelot. Yksi koteloista putosi hänen teekuppiinsa ja hajosi kuiduiksi. Silloin keisarinna käski palvelijoitaan kutomaan itselleen kangasta silkkiäistoukkien langoista. Palvelijat keräsivät valtavat määrät koteloita, jotka hajosivat hitaasti kuumassa vedessä. Sitten kuidut erotettiin toisistaan erittäin varovasti, kuidut pestiin ja kehrättiin langaksi, josta kudottiin kangasta. Kun keisarinna näyttäytyi hohtavissa vaatteissaan, kaatuivat kansalaiset peloissaan hänen jalkojensa juureen. Shi-Ling-Shistä tuli silkin jumalatar. Silkistä tuli pyhä materiaali ja ainoastaan keisari perheineen sai käyttää silkkivaatteita. Kuolemanrangaistuksen uhalla oli kiellettyä paljastaa silkin alkuperää tai varastaa siitä pienintäkään palaa. Ihmiset luulivat silkin kasvavan puussa ja salaisuus paljastui maailmalle vasta 2000 vuotta myöhemmin.


Noin vuonna 550 jKr. roomalaiset munkit salakuljettivat silkkiperhosen munia Konstantinopoliin, joka oli silkin keskuspaikka 1100-luvulle. 1100-luvulla eräät italialaiset silkkikutomot aloittivat silkkiäistoukkien kasvatuksen, joten ne olivat jo 1500-luvulla riippumattomia tuontisilkistä ja ne pystyivät tyydyttämään myös muun Euroopan silkin tarpeen. Myöhemmin Lyonin kaupungista Ranskassa tuli silkkikutomoiden keskus. Konekutomot yleistyivät 1800-luvulla


Silkin hoito


Vaatemateriaalina silkki on hyvä lämmönsuoja. Silkki ei hiosta, se hylkii likaa ja hyvin hoidettuna silkkivaate on pitkäikäinen.


Silkki pestään käsin kylmässä tai haaleassa, väljässä vedessä miedolla saippuavedellä tai silkinpesuaineella. Silkkiä ei saa hangata, vaan se puristellaan kevyesti. Pesun jälkeen silkki huuhdotaan huolellisesti. Viimeiseen huuhteluveteen voi lisätä tipan etikkaa.


Silkkikankaita ei saa kostuttaa sumuttimella, sillä kankaaseen voi jäädä vesijälkiä. Silkki on aina kasteltava kokonaan. Jotta mulperisilkkikankaat pysyvät oikeissa mitoissaan, enin vesi kuivataan käärimällä silkki pyyhkeeseen. ja silkki silitetään kosteana nurjalta puolelta silkin lämpötilalla kuivaksi. Silkkiä ei saa kuivata auringossa tai lähellä lämpöpatteria.


Silkkisolmioita ei saa liottaa vedessä, sillä ne menettävät helposti kuosinsa. Solmioille suositellaan kuivapesua.

© JH-Tuotanto (2010)
Sähköposti: leena@pietila.comPuhelin: +358 500 864 543Y-tunnus: 0985455-5